maanantai, 12. syyskuu 2011

Etusivu

7.3.2012

Oon pelannut Simsiä nyt tässä talven aikana kyllä, mutta Kleimanien perheellä en kuitenkaan. :( Suunnittelin jo yhtä toista tarinaa. Nyt kuitenkaan en vaan jaksa avata peliä ja keskittyä pelaamiseen. :(

Haluan kuitenkin vielä joskus, ehkä muutamien viikkojen tai kuukausienkin jälkeen, joko jatkaa tätä tarinaa tai tehdä uuden. Tykkään kuitenkin edelleen Sims-pelistä. (:

Isot kiitokset kaikille teille ihanille lukijoille, jotka olette käyneet täällä, vaikka osia ei ole tänne tullutkaan kuin viimeksi syksyllä! :)) Kiitos!!

2.1.2012

Hei, kaikki!

En ole tehnyt uutta osaa pitkään aikaan. En ole myöskään pelannut Sims 2 -peliä pitkään aikaan. Mutta nyt voisin taas alkaa pelaamaan. :) Katsotaan nyt, milloin saan uuden osan tehtyä. Ehkä menee vielä muutama viikko!

28.9.2011

Kiitos kaikille lukijoille, jotka kommentoitte tuohon uusimpaan osaan. :))

12.9.2011

Uusi osa !

10.9.2011

Nyt kaikki kuvat on otettu! Osa tulee kuitenkin ehkä vasta maanantaina. (:

6.9.2011

Olen nyt kuvannut seuraavaa osaa varten yli 70 kuvaa. Vielä pitäisi ottaa muutama kuva. :)

30.8.2011

Taloesittely on valmis! Lisään tällaiset extrat myös tuonne sivulaatikoihin, joten löydätte ne sitten myös sieltä.

29.8.2011

Siirsin tämän takaisin tänne vuodatukseen. Monien mielestä tää oli parempi, ja jotenkin itsekin pidin lopulta tästä enemmän. Siirsin kaikki osat, jotka kirjoitin bloggerissa tänne, ja ne löytyy tuolta sivulaatikoista! Täällä on myös paljon helpompi tehdä tämä etusivu, joten teen päivitykset tähän etusivulle. :)

Olen kuvannut ja sisustanut nyt vihdoin Bradin ja Laurenin asunnon. Olin kesällä sisustanut jo koko talon, mutta nyt tein muun muassa kaikki makuuhuoneet uudelleen, ja nyt olen tyytyväinen siihen taloon. :) Tällä viikolla tulee varmaankin vihdoin se taloesittely!

maanantai, 12. syyskuu 2011

Part 14: Finally

Photobucket

Photobucket

Photobucket

DING DONG.

"Mmmm..."

Photobucket

DING DONG!

"Joo, joo.. Mä teen kyl ihan kohta sitä ruokaa.."

Photobucket

"Hä..?"

Photobucket

Eihän täällä ees oo ketään.

Photobucket

Mikä se sitten oikeen oli?

Photobucket

Jäin odottamaan.

DING DONG!!

Photobucket

No, ovikellohan se tietty.

"No, tullaan, tullaan!"

Photobucket

Miten täällä onkin aina näin kylmä..

Photobucket

Johtuukohan se tästä vanhasta talosta vai vaan siitä, että oon kipeenä.. Vai oonko mä siks kipeä, että tää talo on vanha ja täällä on kylmä.

Photobucket

Miks se ei voi ikinä muistaa oottaa mukaansa avaimia? Olis voinu edes tämän kerran muistaa.

Photobucket

"Olisit voinu kyl--"

Lopetin lauseen samantien kesken.

Photobucket

"Mmmm.. Hei." kuiskasin niin hiljaa, etten itsekään ollut varma, sanoinko edes mitään.

Photobucket

"Voi, Lauren, todella ihana nähdä! Luulin jo, kun kukaan ei vastannut, että ette ole kotona tai ettette edes asu tässä talossa!" Hanna naurahti.

En edes ollu varma, kuulinko mitään mitä se sanoi. Ihmettelin edelleen, mitä se teki täällä. Just nyt.

Photobucket

"En kai mä tullut huonoon aikaan?"

Bradin mutsi oli varmaan huomannut, että olin keskellä aurinkoista päivää sisällä alusvaatteisillani. No, mitä se sille kuuluu, vaikka olisin ollu uimapuvussa! Okei, Lauren, rauhotu.

Photobucket

"Ei, ei.. Tervetuloa vaan."

Photobucket

"Brad on just hakemassa Emmaa koulusta, mut on kotona varmaan ihan just."

Vilkaisin kauhuissani taakseni. Enhän mä oo ees siivonnu täällä!

Photobucket

"No, ei se mitään. Tottakai haluan kuulla myös, mitä sinulle kuuluu!"

Photobucket

"Itseasiassa mä oon ollu nyt vähän kipeenä.. Siks en oo oikeen saanu tänään mitään aikaseks. Mulla oli kyllä tarkotuksena siivota, mut.." sanoin.

Hanna seuras mua alakertaan.

Photobucket

"Teillähän on täällä.. tosi nättiä!"

Photobucket

"No, emmä nyt tiedä. Isompikin kämppä olis käyny, mut nyt kävi näin.. Mun pitikin tehdä Emmalle jotain syömistä. Haluaisitsä jotain?" kysyin.

Photobucket

"Kyllä yksi kupillinen kahvia kävisi." Hanna vastasi.

Niinpä tietenkin! Kahvia! Just, kun meillä ei ees oo kahvinkeitintä. Joka talossahan pitää tietenkin olla kahvinkeitin!

Bradin syytä.

Photobucket

"Me ei olla vielä oikeastaan ehitty hankkimaan kahvinkeitintä. Itseasiassa Bradin piti se hankkia, mutta en tiedä sitten. Käviskö sitten vaikka.. piimä?"

"Piimä!" Hanna naurahti. "Teetä. Tee kävisi hyvin."

Photobucket

Hyvä, Lauren. Piimää. Ei kukaan tarjoa vieraille piimää!

Bradin syytä, kun ei ilmottanu mulle, että se on kutsunu äitinsä meille kylään.

****

Photobucket

"Kauanko te ootte nyt asuneet täällä? Oliko se kaksi kuukautta?"

 

Photobucket

"Joo, jotain sellaista. Ihan kiva paikka."

Photobucket

"Ahaa, sepä mukavaa.." Hanna sanoi ja joi teetänsä.

Photobucket

"Hei, Emma! Tulittehan te. Sain juuri ruuankin valmiiksi. No, millaista oli koulusta?"

Photobucket

"Mä en mee sinne enää ikinä."

Photobucket

"No, minkä takia?" kysyin.

"Siellä ei ollu kivaa."

Photobucket

"Hei, Emma!"

Photobucket

"Kuka toi on?"

Photobucket

"Öö, tämä on.."

Photobucket

"Etkö sinä tunne minua?"

"Emma, tämä on.." sanoin.

Photobucket

"Lauren, anna minä hoidan tämän." Hanna sanoi.

Photobucket

On varmaan vähän noloa, kun lapsenlapsi ei tunne isoäitiänsä.. Mutta omapa on syynsä. Olisi käynyt edes joskus katsomassa lapsenlastaan. Turha mua on siitä syyttää.

Photobucket

"Mä käynkin laittamassa jotain vaatetta päälle. Tulen aivan kohta takaisin." sanoin. "Te voitte tutustua rauhassa."

Photobucket

"Emma, etkö sinä tunne minua? Olen isoäitisi. Olen isäsi äiti."

"Ai ootsä joku sukulainen?"

Photobucket

"Kyllä, olen. Voit kutsua minua vaikka mummiksi."

Photobucket

"Moikka!" Brad sanoi.
"No, siinähän sä ootkin."

Photobucket

"Sun mutsis on tuolla, ollu jo ainakin tunnin."

Photobucket

"On vai?"
"Jep."

Photobucket

"Missä?"
"Keittiössä.."

Photobucket

"Älä viitti. Kyl mä tiedän, et sä kutsuit sen."

Photobucket

"Täh? Miks oisin? Miks mä olisin kutsunu sen keskellä viikkoa, kun säkin oot kipeenä ja on Emman eka koulupäivä?"
"En tiedä.. Mut mä meen nyt vaihtaa vaatteet."

****

 

Photobucket

"No, mutta toivottavasti löydätte kuitenkin jotain työtä. Brad, sä tiedät, etten pidä työttömistä."

Photobucket

"Jatkuvasti yritetään etsiä. Brad ainakin etsii jatkuvasti. Vai mitä? Brad?" sanoin.
"Joo, tottakai."
"No, hyvä sitten." Hanna sanoi.

Photobucket

"Tiiätsä muuten mitään Jakesta? Mä yritin yks viikko soittaa sille monta kertaa, muttei se vaan vastaa. Ootsä puhunu sille?" Brad kysyi.

Photobucket

"Etkö sä tiedä, Brad? Ei voi olla totta. Jake on menny naimisiin, ja asuu nykyään jossain Etelä-Amerikassa. Eikö se oo sulle kertonu?"

Photobucket

"Naimisiin?"

Photobucket

"Naimisiin? Jake?" Brad sanoi yhtä yllättyneenä kuin minä. "Mut kenen kanssa?"

Photobucket

"En minä tiedä. En oo koskaan nähnytkään kyseistä naista."
"Ahaa."

Tuli hiljaista.

Photobucket

"Mun pitää varmaa laittaa Emma jo nukkumaan." sanoin hiljaa.

Photobucket

"Siitä tulikin mieleeni." Hanna sanoi. "Enkö voisi mitenkään viettää yötä täällä? En millään viitsisi enää lähteä etsimään hotellia."

Photobucket

"No, tottakai! Eikö se käykin, Lauren?" Brad kysyi.

Photobucket

"Ehdottomasti!"

Photobucket

"Mahtavaa!" Hanna huudahti.

Miks en vaan sanonu suoraan, etten todellakaan halua sitä tänne yöks.

Photobucket

"Moikka, Emma. Kohta pitäis mennä jo nukkumaan." 

Photobucket

"Huomenna on taas koulupäivä."

Photobucket

"Emma. Ei kai siellä koulussa niin tylsää ollut? Eikö ollut kiva nähdä muitakin lapsia?"

Photobucket

"Oli siellä kai ihan kivaa. Me leikittiin. Mut se koulu oli aika iso, ja mä meinasin eksyy."
"Voi ei, silloin pitää kysyä aikuiselta neuvoa. Huomenna on varmasti vieläkin kivempi päivä. Te varmaan saatte uudet koulukirjat."

Photobucket

"Missäs se pieni ekaluokkalainen on?" Brad tuli olohuoneeseen.

Photobucket

"Kiitos, Lauren, vielä kerran todella paljon, että saan yöpyä täällä."

Photobucket

"Ei mitään. Olet aina tervetullut meille." sanoin.

No, etkä ole.

****

PhotobucketPhotobucket

"Tulithan sä vihdoin."

Photobucket

"Brad, mitä sä nyt.."

Photobucket

"Hei, älä nyt viitti.. Lopeta!"

Photobucket

"No, mitä nyt?"

Photobucket

"Sun mutsis nukkuu alakerrassa, jos et muistanu." sanoin.

PhotobucketPhotobucket

"Mut hei, asuuhan naapuritkin ihan tossa seinän takana, etkä sä oo ikinä miettiny niitä."

Photobucket

"Mua ei nyt vaan huvita, okei?"

PhotobucketPhotobucket

"Mikä sulla sitten on?"
"Emmä tiedä. Mua vaan ärsyttää yks juttu.."

Photobucket

"Ahaa, mä tiedänkin! Se Jake-juttu. Eikö niin?"

Photobucket"

"Miks pitää nauraa noin päin naamaa? Sä tiedät, kuinka mua ärsyttää, kun ihmiset puhuu häistä. Ja nyt sitten vielä tämä, että Jake, siis Jake, on menny naimisiin. Mulla on vaan yks kysymys: miks me ei olla jo naimisissa? Ja haluun vastauksen nyt."

Photobucket

"No mennään naimisiin!" Brad sanoi. "Huomenna! Okei? Meillähän on täällä jo mutsi ja sitten kutsutaan vielä sun mutsis meille. Sitten tilataan kakku ja sä ostat luotolla jonkin mekon. Saat lainata mun luottokorttia.
"Oikeesti? Siis huomenna? Ootsä tosissas?" kysyin.
"Vai onks sulla sitten jotain muuta vai silloin?"
"No. Ei kai." sanoin. "Mut huomenna on kuitenkin torstai. Eikö lauantai olis parempi?"
"No, lauantaina sitten." Brad hymyili. "Se tarkottaa kuitenkin sitä, että mun mutsi joutuu sitten asumaan meillä vähän kauemmin."

No, ei se haittaa.

Ihanaa! Päästään vihdoin mutsin kanssa ostamaan mekkoja!

tiistai, 30. elokuu 2011

Extra: House in Nashville

Photobucket

Photobucket Photobucket

Nyt on aika esitellä Laurenin ja Bradin asunto Nashvillessä. :) Asunto on osa rivitaloa ja siinä on kaksi kerrosta. Sisäänkäynti ei ole alakerrassa, niin kuin yleensä, vaan sisälle mennään toisesta kerroksesta.

 2. kerros

Eteinen:

Photobucket Photobucket Photobucket Photobucket Photobucket Photobucket Photobucket Photobucket

 

Emman huone:

Photobucket Photobucket Photobucket Photobucket Photobucket Photobucket

 

Laurenin ja Bradin makuuhuone:

Photobucket Photobucket Photobucket Photobucket Photobucket Photobucket

 

1. kerros

Keittiö:

Photobucket Photobucket Photobucket Photobucket Photobucket Photobucket Photobucket Photobucket

 

Olohuone:

Photobucket Photobucket Photobucket Photobucket

 

Kylpyhuone:

Photobucket Photobucket Photobucket Photobucket

 

Pohjapiirustus:

Photobucket Photobucket

maanantai, 29. elokuu 2011

Part 13: Mortgage

"Hei.."

Kuulin Bradin äänen jostain kaukaa.. Enkä jaksanut reagoida. Tai en vaivautunut reagoimaan. Nyt oli vaan jotenkin niin ihanaa ja lämmintä..

"Lauren.." Brad kuiskasi enkä tajunnut, miksi. "Vilkase nopeesti tonne."

"Tä.." Huokaisin ja toivoin, että Brad olisi ollut hiljaa.

Nää muutamat kuukaudet oli ollu todella raskaita tähän asti. Olisin voinut nukkua öitten lisäksi vielä päivätkin.. Ei oltu saatu (toisin sanoen ei ollut varaa tai sitten joku tyyppi ei käynyt minulle, kuten hyvänä esimerkkinä voi toimia mutsi) ketään auttamaan meitä kaikkien maalipurkkien ja huonekalujen kanssa, joten jouduimme hoitamaan kaiken itse.

Kaiken tuon rakentamisen ja sisustamisen lisäksi oli hoidettavana Emman asiat. Se piti ilmottaa kouluun nyt vuoden sisällä eikä täältä mistään tietenkään löytynyt kyseistä rakennusta (tämähän oli pelkkä vanha talo jollain syrjäseudulla). Oltiin sitten ajateltu, että se kävis koulua täällä kotona, kun ei muutakaan vaihtoehtoa tainnut olla. Siitä kyllä hyvin todennäköisesti tulisi erakko, jos se ei näkisi muita lapsia. No, mutta jos se äitiinsä on tullu, siitä tulee erakko joka tapauksessa.

"Kato nyt."

"Mitäääääääää.."

"Tuolla on joku tyyppi, joka vilkuilee tänne."

"Sillä on puku ja kaikki.. Tiiätsä tosta jotain?" Brad kysyi.

"En."

Olkoot kuka on. Se ei tuu pilaamaan mun ainutta vapaa päivää.

"Ihan ku sillä olis jotain asiaa, mut se ei kuitenkaan vaivaudu tulemaan tänne.. Pitäisköhän mennä."

"No ei." Haukottelin taas. "Se on varmaan vaan joku lehtimyyjä.."

"Ei, kyl mun pitää mennä."

"Täh..?"

"Eikä lehtimyyjät nyt ovelle asti tule lehtiään myymään.." Brad sanoi.

Mitä se nyt? Tuskin se nyt kukaan tärkeä tyyppi on, kun ei vaivautunu ite tulemaan tänne kertomaan asiaansa.. Ihan sama.

"Hei, Emma. Äiti käy sisällä hakemassa juotavaa. Mitä sä haluaisit?"

"Oota!" Emma huudahti.

"Äiti, äiti!"

"Mitä, mitä!"

"Mä haluun sellasen ison mehujäätelön. Sellasen punasen! En haluu sitä keltasta." Emma selitti.

"Mut mitäs jos ne on jo syöty? Eilen sä taisit syödä jo aika monta..?" sanoin.

"Emmä syöny ku neljä!"

"No, okei, äiti tuo. Mee vaan takasin leikkimään, niin mä tuun kohta."

"Äläkä makaa sitten siellä hiekassa niin paljon, kun meillä ei tosiaan oo vielä sitä pesukonetta.." muistutin.

"Joo.." Emma mutisi.

Mitä vanhemmaks Emma on kasvanu, sitä paremmin sen luonnekin on tullut esiin. On hauskaa nähdä, et vaikka se muistuttaakin niin paljon Bradiä (pirteydellään, ystävällisyydellään, silmillään ja tummalla tukallaan), siinä on kuitenkin paljon mua. Joskus kun katon sitä, kun se alkaa murjottaa tai jotenkin loukkaantuu, on ihan kuin kattoisin itteeni pienenä.

Onneks siinä on kuitenkin just sopivasti mua. Muuten Brad ei varmaankaan kestäis.. 

"Hei!" tervehdin lehtimyyjää niin iloisesti, että hämmästyin itsekin.

Lehtimyyjä jäi tuijottamaan mua pelästyneenä eikä vastannut mitään. Ihan sama.

"Öö, Lauren.." Brad sanoi.

"Miehenne yrittää sanoa, ettei teillä ole oikeutta mennä sinne." kuulin miehen äänen aivan takaani enkä ollut varma, kuulinko oikein.

"Anteeksi? Miten niin?"

"Teillä ei ole oikeutta mennä sisälle."

"Omaan talooni vai? Kuinka niin muka? Onks siellä sitte joku pommi, vai?"

"Ei.. Ei pommia." Mies (olin tullu tulokseen, ettei se ollutkaan pelkkä lehtimyyjä) sanoi asian kuin olisi toistanut saman asian jo tuhat kertaa. "Tämä talo on pankin omaisuutta."

"Mi-mitä? On mitä?"

"Brad, mitä tää oikeen on?"

"Tää mies yrittää väittää, että meidän talo ei ookaan meidän omaisuutta, vaan pankin. Ollu koko ajan."

"En minä yritä niin väittää, vaan se on totta. Talo on pankin, koska siihen otettua asuntolainaa ei olla maksettu yli puoleen vuoteen."

"Minulla on tässä todisteetkin asiasta."

Tää ei voi olla totta.. Ei vaan voi olla.


 

"Annan teille aikaa huomiseen. Siihen mennessä talon täytyy olla tyhjä."

Ei... oksettaa.

"Toivottavasti emme enää näe." mies sanoi ja käveli autolleen.

Brad halasi mua tiukasti.

Liian tiukasti.

"Älä.."

"Mä.. mä haluun olla nyt yksin."

"Lauren.." Brad huokaisi.

****

Tää on ihan mahdotonta.

Mä en ees tiedä, mitä ajatella. Ei kenellekään tapahdu tällasta.. Ei kenellekään!

Ahdistaa. Miten niin muka ei olla maksettu? Siis mikä asuntolaina?! Ei Brad oo mitään puhunu sellasesta! Mä luulin, et kaikki on kunnossa, et kaikki on hoidettu. Että me vihdoin saadaan elää rauhassa. Että me vihdoin ollaan saatu oma asunto ja että me pystytään vihdoin suunnittelemaan tulevaisuutta..

Niin kun niitä häitä.. Häitä meidän isolla pihalla, joka on koristeltu kauniilla kukilla, jotka me ollaan vihdoin saatu istutettua. Että me vihdoin oltais naimisissa.

Mutta nyt..

Se päivä ei tuu ikinä. Ei ikinä.

Joku koputti oveen.

"Tuu vaan." sanoin.

"Laita ovi lukkoon, ettei Emma pääse tänne."

"Oot sä kunnossa.." Brad sanoi, vaikka vaikutti siltä, ettei sitä se niin kiinnostanut..

Pudistin vain päätäni.

"Mä en oo tienny tästä yhtään mitään.." Brad sanoi ja tiesin, että sitäkin ahdisti. "Tää.. tää on jokin isän asia, josta se ei mulle kertonu. Mä luulin, että se omisti tän talon. Mä todella luulin. Mut et velkaa.."

"Kuka isä jättää perinnöks talon, jota se ei ees omista kokonaan.. Kuka.."

"Tuskin se sitä tahallaan teki.." sanoin, vaikken itekään uskonut, mitä sanoin. "Ehkä tässä on jokin väärinkäsitys." yritin lohduttaa Bradin lisäksi itseänikin.

"Ja siitä mä aionkin ottaa selvää.." Brad sanoi.

"Mutta nyt.." Brad sanoi.

"Meidän on löydettävä jokin paikka asua.. Ihan mikä vaan. Mutta tällä kertaa me ei muuteta sun äitis luokse. Mä luulen, et sä oot samaa mieltä mun kanssa." Brad sanoi.

Ja niin olinkin.

****

Huh. Brad oli hoitanu Emmalle aamupalaa. Mä en olis millään jaksanu..

"Huomenta.." mutisin ja kävelin kohti ruokapöytää.

"Millasia asuntoja sä oot löytäny.." kysyin.

"Oon kattonu ainoastaan sellasia, jotka saa heti. Ihan tavallisia ja mahdollisimman halpoja. Kaks makuuhuonetta, olohuone ja keittiö."
 

"Iskä katto jotain sellasta taloa, joka oli keltanen ja siinä oli siniset portaat. Se oli ihan pieni. Eikä siinä ollu hiekkalaatikkoakaan.."

"No voi.. Keltasta taloa? Siniset portaat? Mikä se sellanen on? Leikkimökki, vai?"

"Emma.. Mehän sovittiin, ettet sä kerro äitille siitä vielä." Brad sanoi.

"Eipäs! Sä sanoit, että äitille ei saa kertoa, että siinä on vihreät ikkunat!"

"No niin, no niin, nyt ollaan hiljaa!"

****
 

Päätettiin sitten mennä katsomaan sitä leikkimökkiä. Ja ottaa se.

"Vuokra on siis 1100 dollaria kuussa. Asunnosta löytyy suihku ja tarvittavat kodinkoneet.. Seinät saa maalata ja tapetoida, jos haluatte. Allekirjoitus tuohon, kiitos." Vuokraisäntä selitti innoissaan.

"Soitelkaa, jos tulee ongelmia."

Miksköhän se oli niin innoissaan? Varmaan siks, kun pääsi vihdoin eroon tuosta asunnosta.

"Varovasti Emma niissä portaissa." sanoin.

Noi portaat todella oli siniset.

"Toivottavasti tää nyt kelpaa meille.." Brad huokaisi.

"Tän on kelvattava meille! Mä en nimittäin rupee etsimään enää yhtäkään asuntoa ainakaan viiteen vuoteen!" huudahdin.

"Okei, selvä, nimittäin en mäkään." Brad nauroi.

maanantai, 29. elokuu 2011

Part 12: Legacy

"No en mä tosissani.. No onhan se ihan kiva. Mut siis.."

"Ed siis.. Onhan se ihan hyvässä kunnossa ikäisekseen.. Mut onhan se vanha ihan suoraansanottuna. Mä haluisin kyllä jonkun paljon nuoremman.."

"Mmmmm.."
 

"Ai se olis sulle ihan ok..?"

"Itseasiassa aivan sama." sanoin.

Olis jo välillä hiljaa..

"Aha. Sua ei taida paljoa kiinnostaa nää mun mies-jutut.."

"No, ei ainakaan tänään.."

"..koska mulla on liikaa murehtimista. Mä nimittäin pelkään, ettei Brad ikinä toivu tosta.."

"Ei, ei, ei.. Ei noin saa ajatella. Annas, kun äiti vähän juttelee sille.."

"Brad, hei."

"Hä.. Mistä on kyse.."

"Voitaisko me jutella."

"Toi ei tainnu olla kysymys.."

"Ei niin."

"No mitäs."

"Tiiätkö sä mitä mä en voi sietää, Brad?"

"Mmmm.. Kissoja?"

"Ei."

"Sitten en tiedä."

"Mä en voi sietää ihmisiä, joihin mä joudun pettymään. Ihmisiä, jotka luovuttaa eikä hoida asioita niin kuin kuuluisi hoitaa. Ihmisiä, jotka makaa sohvalla ja..."

"Okei, okei."

"Mä yritän kyllä parhaani.."

"Äiti, hei.."

"No yrittäisit paremmin!!"

"Äiti."

"Mitä sä teet! Sun piti ainoastaan jutella Bradin kaa, eikä alkaa syyttämään sitä jostain!"

"Joo. Anteeks.."

"Mut mä en vaan siedä sellaisia ihmisiä.."

"Mut Brad ei oo sellanen ihminen. Muista se."

"Oothan sä ok.."

"Älä, Brad, välitä.."

"Mutsilla on vaan itellään ongelmia miestensä kanssa."

"Koska se ei tunnetusti siedä ketään.."

"Tuo, Lauren, ei oo totta."

"Ihan sama."

Mutsi käveli pois.
 

"Kunpa meillä olis paikka, jossa me saatais olla rauhassa.." sanoin.

"Onhan meillä." Brad sanoi.

"Ai tarkotatsä New Yorkin asuntoa..?"

"Onhan sielläkin naapurit ihan seinän takana." nauroin.

"En, en mä sitä tarkota."

"Muistatsä sellasen aika vanhan puutalon, joka oli isällä täällä päin ja jossa se aina sillon tällöin asu, kun se oli täällä kesät?"
 

"Joo-o.. Taisin mä siellä kerran käydä. Miten niin?"

"Se on nyt meidän. Meidän kahen."

"Mitä sanot?"

"Siis.. Sun isä anto meille sen.. koko talon."

"Okei, joo.. Siis meillä on nyt talo täällä. Nashvillessä. Iso talo."

"Siinä talossa on kaikki mitä me tarvitaan. Ja näin lähellä tuttuja maisemia vielä kaiken lisäks."

"Mut.. Mut onks meillä kiirekin lähteä sinne? Meidänhän pitää käydä siellä asunnollakin sitten jossain vaiheessa.." sanoin.

"Joo, tottakai. Koska olis hyvä aika lähteä..?"

"No samantien! Mitä me täällä enää ees ollaan?"

****

Heti seuraavana aamuna oltiinkin sitten kaikki matkalla viimeistä kertaa, ainakin toistaiseksi, New Yorkiin.

****

Tässä se sitten oli.

Vuodet meidän ihan ekassa kämpässä.. Olihan täällä mukavaa, mutta olis voinu olla kivempaakin, jos ei olisi ollu vaan niin yksinäistä..

"Tässä tää sitten oli!" sanoin.

"Eiköhän lähetä ja jätetä tää taakse.." Brad sanoi.

****

"Kyl Emma kasvaa nopeesti.. Kohtahan se pitää lähettää kouluun." Brad sanoi.

Oltiin pysähdytty matkalla pieneen kahvilaan lepäämään.

"No ei nyt ihan vielä. Enkä mä haluu, että Emma ei oo kotona aina päivisin.. Ei vielä." sanoin.

"Mmmm."

"Pitäis varmaan nyt soittaa sille Jakelle.."
 

"Ai minkä takia.." kysyin.

Brad ei ollukaan puhunu Jakesta pitkään aikaan, ja olin jo unohtanuki koko tyypin.. En ollu puhunu sille sen jälkeen, kun viimeks nähtiin.

"Sen takia, et olis kiva, et joku auttais noitten huonekalujen kanssa.." Brad vastasi.

"Eks se oo muuten kateellinen sulle, kun sait ton talon?"

"Sehän sai isän ison asunnon kaupungin keskustasta.. Jonka se hyvin todennäkösesti myy."

"Miks se ei voi nyt vastata.."

"Mähän sanoin, et se on suuttunu sulle.."

"Ei voi olla."

"Ei sitte. Pakko kai yksin sit yrittää tehä sitä remonttia.." Brad sanoi.

"No, oonhan mä auttamassa. Mut eiköhän jatketa matkaa.."

****

"Hei, Brad.."

"Tää talohan on ihan valtava.."

"No, ihan tollasena mä sen kyllä muistan.."

"No, mä en!"
 

"Mennään samantien sisälle!" sanoin.

"Emmakin saa vihdoin kunnon huoneen.."

"Siis onko tää oikeesti kokonaan meidän.."

"Meillä todella on talo!"

"Ainiin.. Kai sä oot ok..?"

"Oon mä. Mieluummin teidän kanssa tässä talossa kuin yksin. Voishan niinkin olla."

"Niin, onhan meillä toisemme."

"No.. Meillä taitaakin olla tässä nyt aika paljon töitä."

****

Lähdettiin seuraavana päivänä mutsin kanssa keskustaan katselemaan huonekaluja ja muita juttuja taloon liittyen.

Vaikka en oikeastaan halunnutkaan muuttaa kokonaan takaisin Nashvilleen, onhan tässä se kiva puoli, että äiti asuu niin lähellä.. Jos nyt vain tulisi toimeen sen kanssa joka päivä.

"Hei, ootas, Lauren!"

"Hä?"

"Hei, et mee nyt! Emma odottaa kotona ruokaa, eikä meillä oo aikaa kattoo enää mitään!"

"Oota nyt vähän."

"Ei me tultu tänne ostamaan vaatteita--"

Hääpuku?

"Ootteks te jo miettiny naimisiinmenoa?"

"Äiti! Sä et voi olla tosissas! Mehän just eilen muutettiin tohon taloon, ja nyt pitäis alkaa samantien alkaa suunnitella myös häitä vai?"
 

"No, en kai mä nyt tosissani ajatellu, et te nyt pitäisitte häitä!" mutsi nauroi.

"No, ei ollu kyl mitenkään hauskaa.."

"No, entä sitten joskus myöhemmin..?"

"Tottakai!"