Oli mun ensimmäinen ilta kämpällä, ja Brad ja mä päätettiin viettää sitä ihan kaksistaan. Jake ja Mia lähti ilomielin kaupungille.

Oikeestaan mä taisin viettää sitä ihan yksin: Bradia ei tainnu paljoa kiinnostaa mun seura...

"Onks sun ihan pakko tuijottaa jotain TV:tä?"

"Mitä sielt ees tulee?"
"Uutiset."

"Uutiset.. Vau."

Brad vilkas mua. "Mitäs sä haluaisit sit tehä?"

"Nooo..."

"Mä ajattelin jotain sellasta kuin.. romanttinen illallinen tai.."

"Mut mehän luvattiin Jakelle, ettei me sotketa paikkoja..?"

"Sotketa paikkoja? Ainut, joka sotkee paikkoja oot sä. Eikä me mitään kokata, vaan tietty tilattais jotain.."

"Miksei katota vaan jotain leffaa?"
"Leffaa? Ei todellakaan! Se kestäis koko yön ja muutenki Jake ja Mia tulee kuitenkin samantien takas.."
Brad kohautti harteitaan.
"Siit on niin pitkä aika, ku me viimeks tehtiin mitään yhessä." Brad sano. "Mitä me tehtiin ennen?"
"Mä tiedän!" kirkaisin.

"Tätä.. Anna pusu."

Brad pomppasi pystyyn.

"Mitä mä ny tein väärin?"
"Et mitään.. Mikä leffa katotaan?"

"Mikä leffa... En mä mitään leffoja jaksa."
"Meillä on tarpeeks aikaa tehä vaikka mitä. Jake ja muut tulee vast aamulla."

"Mä en oo varmaan kattonu leffoja vuosiin, ku on pitäny vaan lukea.. En sit tiiä, mikä on hyvä."

"Eli mä saan päättää?" Brad sano.
"Jep. Mut ei mitään pitkää."

Brad hyppäs melkein mun päälle.
"No ni. Kohta alkaa."

"Anteeks vaan, Stewart, mä en oikeen mahu tähä. Voisitko väistää, elefantti."

"Emmä taida jaksaa.."

"Mä tuun sit tähä."

"Eli me ei katota tota...?"

"Ei todellakaan."




Ja kohta kuului kova tömähdys.

"Auts." nauroin.

"Meidän ei pitäny sotkee paikkoja!" Brad nauroi.


"Mut on tuol toi yks huone, jota ei lasketa mukaan.."

"Tuu!"
"En mä jaksa nousta."

"Kyl sä jaksat."


"Odota!"

Aamulla.


"Brad.. Sun pitäis varmaan jo herätä.."

"Brad.." Yritin töniä sitä.
"Ihan just.."

"Eipäs, ku nyt. Kello on jo puol kaheksan."

"Puol kaheksan!?" Brad nousi istumaan samantien.

"Mikset sä aikasemmin sanonu?"
"Mit.. Mä ite vasta heräsin! Hanki herätyskello, toope."

"Mähän myöhästyn töistä."
"No, et varmana."

Tallustelin masentuneena Bradin perässä. Ihana arki.

"Huomenta." Mia sanoi ylipirteällä äänellään, et ihan korvia vihlas.
"Hei.."

"Mihis sä Jaken jätit?" kysyin.

"Tuollahan se on jonkun kanssa.." Mia vilkas Jaken huoneen ovea.
"Just." sanoin, vaikkei oikeasti voinu vähempää kiinnostaa.

"Mutta mutta, mites teidän ilta?"

Hymyilin kuin viimeistä päivää. "Arvaas, vaan.."
"Justiinsa. Kaikilla muilla on hauskaa paitsi mulla.."
"Eiks sul sit ollu eilen hauskaa?"
 

"Joo, arvaa, vaan.. Koko illan pilas toi ämmä, jonka se kaiken lisäks vielä toi mukanaan tänneki."

"Mitä se sit teki sulle? Tai sano?"

"Alko haukkuu jotain, et miten Jaken kaltanen komistus pyörii tällasen ipanan kanssa. Kuvittele, ipanan! Oon Jakea varmaan vuoden nuorempi.. Ja sit viel se, et toi nainen on jotain aivan erilaista ku vertaa Jaken edellisiin tyttöystäviin."

"Eli se on joko joku ryppynen vanha mummo tai täydellinen barbie."
"Aika läheltä liippaa.."

"Missä sä sit oikeen nukuit?"

"Olisko mun pitäny tunkee niitten kahen väliin, vai.. Tos sohvallahan mä aina."

"Niin, tietty.."

"Hei, Lauren, oot sä nähny yhtä.."
"Hei, pliis, Brad, pue jotain päälles.."

Brad aukaisi suunsa ja samalla kasa partavaahtoa lensi suoraan mun poskelle.

"Mitä sä siinä seisot suu auki? Laitoitsä vahingos sementtiä naamaas.."

"Mitä toi täällä tekee?"
"Kuka, muka?"

Kirstenin naama tuijotti meitä kaikkia Jaken ovella.

"Mi-Miks te ootte täällä?"

Oli syvä hiljaisuus.

"Haloo, ääliöt! Mitä te siinä tuijotatte suut auki! Sanokaa ny jotain!"

Mun suu pysy auki, enkä saanu sitä enää kiinni.

"Siis täh. Älkää vaan sanoko, et te kaikki tunnette toisenne.. Pliis, Lauren."

En sanonu mitään. Vilkasin vaan Miaa.

"Huomenta, kaikki!"

Jake näki kaikkien vihaset naamat, kun lopulta tajus, ettei ollu esitelly elämänsä rakkautta..

"Eli tässä on Kirs.."
"JOO, TIEDETÄÄN!" huudettiin Bradin kanssa kuin samasta suusta.

"Miks toi on täällä?" Brad kysy. "Sano sille, et se voi samantien häipyä."

"Toi? Häipyä? Ainoat, jotka täältä voi häipyä, ootte te kaks!"


"Lauren!"

"Kiitti paljon."

"Mitä sä teet?"

"Mä en voi enkä pysty asumaan ton blondin kanssa samassa kämpässä, koska mä oon ihan varma, et se muuttaa tänne ihan se takia, et sais taas kiusata mua! Mä lähen, Brad."

"Sä voit jäädä viel tänne, koska sul on työt sun muut täällä. Mä yritän löytää meille sen kämpän.." yritin nieleskellä kyyneleitä.

"Mut ethän sä voi. Mihin sä oikeen meet siks aikaa?"
"Äidille."

"Rakastan sua. Soitellaan vaikka."

Brad ei päästäny mua.

"Et sä voi mennä."

"Pakko."

"Lauren.."