Part 13: Mortgage

"Hei.."

Kuulin Bradin äänen jostain kaukaa.. Enkä jaksanut reagoida. Tai en vaivautunut reagoimaan. Nyt oli vaan jotenkin niin ihanaa ja lämmintä..

"Lauren.." Brad kuiskasi enkä tajunnut, miksi. "Vilkase nopeesti tonne."

"Tä.." Huokaisin ja toivoin, että Brad olisi ollut hiljaa.

Nää muutamat kuukaudet oli ollu todella raskaita tähän asti. Olisin voinut nukkua öitten lisäksi vielä päivätkin.. Ei oltu saatu (toisin sanoen ei ollut varaa tai sitten joku tyyppi ei käynyt minulle, kuten hyvänä esimerkkinä voi toimia mutsi) ketään auttamaan meitä kaikkien maalipurkkien ja huonekalujen kanssa, joten jouduimme hoitamaan kaiken itse.

Kaiken tuon rakentamisen ja sisustamisen lisäksi oli hoidettavana Emman asiat. Se piti ilmottaa kouluun nyt vuoden sisällä eikä täältä mistään tietenkään löytynyt kyseistä rakennusta (tämähän oli pelkkä vanha talo jollain syrjäseudulla). Oltiin sitten ajateltu, että se kävis koulua täällä kotona, kun ei muutakaan vaihtoehtoa tainnut olla. Siitä kyllä hyvin todennäköisesti tulisi erakko, jos se ei näkisi muita lapsia. No, mutta jos se äitiinsä on tullu, siitä tulee erakko joka tapauksessa.

"Kato nyt."

"Mitäääääääää.."

"Tuolla on joku tyyppi, joka vilkuilee tänne."

"Sillä on puku ja kaikki.. Tiiätsä tosta jotain?" Brad kysyi.

"En."

Olkoot kuka on. Se ei tuu pilaamaan mun ainutta vapaa päivää.

"Ihan ku sillä olis jotain asiaa, mut se ei kuitenkaan vaivaudu tulemaan tänne.. Pitäisköhän mennä."

"No ei." Haukottelin taas. "Se on varmaan vaan joku lehtimyyjä.."

"Ei, kyl mun pitää mennä."

"Täh..?"

"Eikä lehtimyyjät nyt ovelle asti tule lehtiään myymään.." Brad sanoi.

Mitä se nyt? Tuskin se nyt kukaan tärkeä tyyppi on, kun ei vaivautunu ite tulemaan tänne kertomaan asiaansa.. Ihan sama.

"Hei, Emma. Äiti käy sisällä hakemassa juotavaa. Mitä sä haluaisit?"

"Oota!" Emma huudahti.

"Äiti, äiti!"

"Mitä, mitä!"

"Mä haluun sellasen ison mehujäätelön. Sellasen punasen! En haluu sitä keltasta." Emma selitti.

"Mut mitäs jos ne on jo syöty? Eilen sä taisit syödä jo aika monta..?" sanoin.

"Emmä syöny ku neljä!"

"No, okei, äiti tuo. Mee vaan takasin leikkimään, niin mä tuun kohta."

"Äläkä makaa sitten siellä hiekassa niin paljon, kun meillä ei tosiaan oo vielä sitä pesukonetta.." muistutin.

"Joo.." Emma mutisi.

Mitä vanhemmaks Emma on kasvanu, sitä paremmin sen luonnekin on tullut esiin. On hauskaa nähdä, et vaikka se muistuttaakin niin paljon Bradiä (pirteydellään, ystävällisyydellään, silmillään ja tummalla tukallaan), siinä on kuitenkin paljon mua. Joskus kun katon sitä, kun se alkaa murjottaa tai jotenkin loukkaantuu, on ihan kuin kattoisin itteeni pienenä.

Onneks siinä on kuitenkin just sopivasti mua. Muuten Brad ei varmaankaan kestäis..

"Hei!" tervehdin lehtimyyjää niin iloisesti, että hämmästyin itsekin.

Lehtimyyjä jäi tuijottamaan mua pelästyneenä eikä vastannut mitään. Ihan sama.

"Öö, Lauren.." Brad sanoi.

"Miehenne yrittää sanoa, ettei teillä ole oikeutta mennä sinne." kuulin miehen äänen aivan takaani enkä ollut varma, kuulinko oikein.

"Anteeksi? Miten niin?"

"Teillä ei ole oikeutta mennä sisälle."

"Omaan talooni vai? Kuinka niin muka? Onks siellä sitte joku pommi, vai?"

"Ei.. Ei pommia." Mies (olin tullu tulokseen, ettei se ollutkaan pelkkä lehtimyyjä) sanoi asian kuin olisi toistanut saman asian jo tuhat kertaa. "Tämä talo on pankin omaisuutta."

"Mi-mitä? On mitä?"

"Brad, mitä tää oikeen on?"

"Tää mies yrittää väittää, että meidän talo ei ookaan meidän omaisuutta, vaan pankin. Ollu koko ajan."

"En minä yritä niin väittää, vaan se on totta. Talo on pankin, koska siihen otettua asuntolainaa ei olla maksettu yli puoleen vuoteen."

"Minulla on tässä todisteetkin asiasta."

Tää ei voi olla totta.. Ei vaan voi olla.

"Annan teille aikaa huomiseen. Siihen mennessä talon täytyy olla tyhjä."

Ei... oksettaa.

"Toivottavasti emme enää näe." mies sanoi ja käveli autolleen.

Brad halasi mua tiukasti.

Liian tiukasti.

"Älä.."

"Mä.. mä haluun olla nyt yksin."

"Lauren.." Brad huokaisi.

****

Tää on ihan mahdotonta.

Mä en ees tiedä, mitä ajatella. Ei kenellekään tapahdu tällasta.. Ei kenellekään!

Ahdistaa. Miten niin muka ei olla maksettu? Siis mikä asuntolaina?! Ei Brad oo mitään puhunu sellasesta! Mä luulin, et kaikki on kunnossa, et kaikki on hoidettu. Että me vihdoin saadaan elää rauhassa. Että me vihdoin ollaan saatu oma asunto ja että me pystytään vihdoin suunnittelemaan tulevaisuutta..

Niin kun niitä häitä.. Häitä meidän isolla pihalla, joka on koristeltu kauniilla kukilla, jotka me ollaan vihdoin saatu istutettua. Että me vihdoin oltais naimisissa.

Mutta nyt..

Se päivä ei tuu ikinä. Ei ikinä.

Joku koputti oveen.

"Tuu vaan." sanoin.

"Laita ovi lukkoon, ettei Emma pääse tänne."

"Oot sä kunnossa.." Brad sanoi, vaikka vaikutti siltä, ettei sitä se niin kiinnostanut..

Pudistin vain päätäni.

"Mä en oo tienny tästä yhtään mitään.." Brad sanoi ja tiesin, että sitäkin ahdisti. "Tää.. tää on jokin isän asia, josta se ei mulle kertonu. Mä luulin, että se omisti tän talon. Mä todella luulin. Mut et velkaa.."

"Kuka isä jättää perinnöks talon, jota se ei ees omista kokonaan.. Kuka.."

"Tuskin se sitä tahallaan teki.." sanoin, vaikken itekään uskonut, mitä sanoin. "Ehkä tässä on jokin väärinkäsitys." yritin lohduttaa Bradin lisäksi itseänikin.

"Ja siitä mä aionkin ottaa selvää.." Brad sanoi.

"Mutta nyt.." Brad sanoi.

"Meidän on löydettävä jokin paikka asua.. Ihan mikä vaan. Mutta tällä kertaa me ei muuteta sun äitis luokse. Mä luulen, et sä oot samaa mieltä mun kanssa." Brad sanoi.

Ja niin olinkin.

****

Huh. Brad oli hoitanu Emmalle aamupalaa. Mä en olis millään jaksanu..

"Huomenta.." mutisin ja kävelin kohti ruokapöytää.

"Millasia asuntoja sä oot löytäny.." kysyin.

"Oon kattonu ainoastaan sellasia, jotka saa heti. Ihan tavallisia ja mahdollisimman halpoja. Kaks makuuhuonetta, olohuone ja keittiö."

"Iskä katto jotain sellasta taloa, joka oli keltanen ja siinä oli siniset portaat. Se oli ihan pieni. Eikä siinä ollu hiekkalaatikkoakaan.."

"No voi.. Keltasta taloa? Siniset portaat? Mikä se sellanen on? Leikkimökki, vai?"

"Emma.. Mehän sovittiin, ettet sä kerro äitille siitä vielä." Brad sanoi.

"Eipäs! Sä sanoit, että äitille ei saa kertoa, että siinä on vihreät ikkunat!"

"No niin, no niin, nyt ollaan hiljaa!"

****

Päätettiin sitten mennä katsomaan sitä leikkimökkiä. Ja ottaa se.

"Vuokra on siis 1100 dollaria kuussa. Asunnosta löytyy suihku ja tarvittavat kodinkoneet.. Seinät saa maalata ja tapetoida, jos haluatte. Allekirjoitus tuohon, kiitos." Vuokraisäntä selitti innoissaan.