En lopulta halunnutkaan lähteä minnekään, vaan halusin samantien kuulla kaiken ja pakotin Bradin tilaamaan ravintolan sijasta jotain asuntolan vapaa-ajanviettohuoneen pölyiselle matolle. Ilman kokin lupaa, tietty.

Kummallekaan ei tietenkään maistunu rasvanen hampurilainen, vaan me jäätiin vaan tuijottamaan toisiamme. Minuutti. Ehkä kaks. Kunnes lopulta karjaisin: "Niin, sun piti kertoa kaikki!!"

Brad oikaisi itsensä samantien istumaan.

"Joo.. Mitäs sä sit haluut tietää?"

"Niinku jo sanoin, et kaiken. Esimerkiks sen, miten sä yleensä pääsit jo nyt tänne, vaikka sullahan on yleensä töitä.."

"Jep. Mut ei vaan ollu. Ehkä mä oon vaan niin paras työntekijä, et saan tosta vaan lomaa.."

Sit Brad teki jotain, minkä tulkitsin niin, et se yritti iskeä silmää. Tai jotain.

"Tota on niin vaikeeta uskoo, ku muistaa sen yhden kerran, jota ei halua muistaa." pyöritin silmiäni.

Brad jäi tuijottamaan niin idiootti-ilme naamallaan, et yritin välttää purkahtamasta nauruun.

En kuitenkaan pystyny siihen!

"Oot niin ääliö!"

"Lauren Kleiman, olette niin julma. Etkä taida tosta mihinkään muuttua..." Brad pyöritti päätään ja hymyili.

"En ni."

"Ei mua haittaa sun mielipitees, koska mä tiiän, et Johnin mielestä olin maailman paras postinjakaja.."

Brad hymyili omahyväisenä ja halusin kiusata sitä lisää!

"Ja pah!"

"Sä et tiiäkää, kuinka isä haukku sua mulle sun selkäs takana viikkokausia ja joka kerta meinasin kuolla nauruun! Oot maailman laiskin työntekijä, se sä oot. Meinasit saada porttikiellonki meille.."

"Mut sit olin vielä enemmän tervetulleempi kuin ikinä, kun autoin mutsias siivoomaan talon joka viikko. Älä vaan unohda sitä!" Brad vastasi.

"Niin joo.. Nyt ku mä muistan sen niin tiettyhän sä oot maailman ahkerin vaari."

"No, mitäs sä haluaisit tehä?" Brad kysy.

"Ku mä ajattelin, et voitais käydä niillä automessuilla, kun kerta täällä asti ollaan.."

"No, ei todellakaan! Yäk."

"Mennään sit vaikka kaupungille.."

"JOO!" huudahdin samantien. "No ni, lähetään vetää."

"Jee, tanssimaan!"

"Onhan sul auto?"

"On, on."

"Nopee nyt.." Brad valitti maaten sängyllä. Kiitos vaan, Brad ,ihanasta kehusta, kun kerrankin yritän näyttää hyvältä. Tai sinne päin ainaki.
"Joo, joo! Mitä sä siellä vaan makaat.."

"No, tuu tänne mun viereen, niin en kauaa vaan makaile.."
"BRAD!! Turpa umpeen."
"Mitä sä siellä oikeen raivoot?"

"Mitä puuhaat?"

"Meikkaat sä?" Brad melkein nauroi.
"No en! Laitoin vaan vähän huulikiiltoa, en muuta. Lähetääs sitte."

 Körötettiin Bradin jollain ikivanhalla rämäautolla keskustaan.

"Kannattais harkita uuden auton hankkimista.. Tää on ihan kammottava."
"Heti sinä päivänä, kun pääset maisteriks. Ostetaan samantien myös sulle oma!"

Sitä päivää ei todennäköisesti ole tulemassa.

Mentiin pieneen baariin. Tosi pieneen. Siellä ei näyttäny olevan kuin me ja rasvalettibaarimikko.

"Sullehan ihan sopii toi huulipuna." Brad huomautti.
"Se on edelleen huulikiiltoa.. Mut kiitti."

"Tosta oli jo aikaa..." sanoin.
Brad nyökkäsi. "Mut mun täytyy käydä vessassa."
"Vau. Tosi romanttista."
"Jep, lähetään vaikka sit jo."
Nyökkäsin ja suunnistin kohti baarituolia.

"Saisko olla jotain?"
"Häh?"

Baarimikko rupes yhtäkkiä puhumaan.

"Saisko kaunottarelle olla jotain?"
"En tiiä siitä, mut mä en ota mitään, kiitos..."

Käänsin tuolia toiseen suuntaan.

"Anna mun tarjota jotain! Kaunottarille on tänään kaikki ilmaista."

Alko vähitellen oksettaa. Hoin mielessäni, että jätä mut rauhaan.

Turhaan. Meinasin saada paniikin ja ehkä sainkin, kun rasvaletti jätti juomansa ja lähestyi mua hyvin epämiellyttävä ilme naamallaan.

"Vai ei neidille kelpaa juomat.. No, kelpaisko treffit."

"Hei, hei, hei!! Antaa vetää! Mun poikaystävä tulee, millä hetk--"

"No ni, Lauren, lähe-- Iltaa!"

"Iltaa, ja hyvää illanjatkoa.." baarimikko mutisi ja palasi tiskinsä taakse kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Lähettiin autolla asuntolaa päin, kun romu yhtäkkiä jämähti keskelle tietä.

"Voi !½$£? Bensa tais loppua.." Brad mutisi tuijottaen mittaria.

"Bensa?! Mitä sä oikeen tarkotat??"
"Sitä et sä joudut oottaa, ku mä tarkistan johtuuks tää oikeesti siitä."

Mua jäi vaivaamaan se baarimikko niin pahasti, että päätin järjestää sille potkut.

Olisin nyt vaan halunnu mieluummin olla yksin kuin murjottaa ja pilata Bradin viikonloppu...

"Jep. Bensa loppu." Brad nauroi. "Meidän pitää sit vaan lähtee kävelemään."

"Lauren?"

"Lauren? Hei, mikä sul on?"

"Kerro nyt.. Sä näytät tosi kurjalta.."

Kohautin vain olkapäitäni ja pidin katseeni maassa.

"Ei kai tää vaan johdu nyt tosta autosta.. Joo, mä tiiän et oon edelleen laiska ja idiootti, mut mä totaalisesti unohdin tankata sen jälkeen, kun tulin tänne.. Pilasin koko viikonlopun? Sori. Mä kannan sut vaikka reppuselässä himaan."

Naurahdin.

"No, et varmana.. Et sä ees jaksais."

"No, varmana. Et kai sä oo mulle raivona?"

Miks olisin? En silti sanonu mitään.

"No, ni, tuu!"
"No EN!!!!"
"Tuutpas."

"Älä sit pudota mua, koska meinaan nukahtaa..."
"Voit luottaa muhun."

************************************

"No ni, Lauren, perillä ollaan!"

"Täh, ollaanks me täällä.. Just ku nukuin niin hyvin..."

Suljin silmät uudestaan, ja meinasin taas nukahtaa.

"Et kai sä ny enää nuku? Nukuit jo koko matkan.."

"Nukuttaa.."

Kohta olin jo unessa.

************************************

"Lauren, nouse nyt jo ylös.. Kello on kohta 11."

Tunsin jotain lämmintä kädelläni ja säpsähdin hereille.

"Täh.."
"Sitä täh, et herää jo."

Pompahdin istumaan. Vilkaisin ikkunasta ulos ja aurinko oli jo korkealla.

"Nukahdinko mä?"

"Kauan mä oon oikeen nukkunu?"
"Tosi kauan."

"Eikä.. Eikä. Mikset sä herättäny mua?? Olisin voinu nukkuu vaikka koko ens viikon, mut just sit tänä viikonloppuna... Äh."

"Oon tyhmä."
"Etpäs."
Vilkasin Bradiä.
"No, ehkä vähän."
"Mut.. Mihin sä oot jo lähös?"

Brad istahti mun viereen.

"Mun täytyy käydä hakemassa se auto pois sieltä."

"Ai nyt?"
"Jep."

"No, mä tuun mukaan."
"Ei sun tartte.. Sinne on kauhee matka. Sä voit vaikka sillä välin keksii taas jotain tekemistä."

"Ja mun pitää sit viel tankata se illaks."
"Mmm.. Eli sä sit lähet sit jo tänää..." huokasin syvään.
Brad nyökkäs.

"Niin, tietty."

"Nähään, tuun niin nopeesti ku pääsen."
"Joo, moi."

 Pompin salaa alusvaatteisillani käytävää pitkin kylpyhuoneeseen omaksi onnekseni niin, ettei kukaan nähnyt ja vältyttiin sydäreiltä.

 Jähmetyin paikoilleni samantien, kun astuin sisälle; yhdestä vessakopista kuului nyyhkytystä.

En tienny, mitä tehä. Lopulta keksin jotain.

"Onks täällä joku?"

Joo, ei varmaan.

Nyyhkytys loppu.

"Kuka siellä?"

Tunnistin äänen heti.

"Jenny...? Lauren. Vaan Lauren."

"Lau... Mitä sä haluut?"

"Mitä sä täällä teet?"

"Jenny!" meinasin kirkaista. "Mi-mikä sul on?"

"Miten ni."
"N-no, sä näytät.. Et näytä voivan.. Miks sä itket?"
"Hah."

"Sä oot niin hyvä näyttelemään!! Ihan ku sua kiinnostaiski, miten mä nyt voin, kun ei ainakaan eilen tainnu paljoa kiinnostaa, ku rupeet.. rupeet.." Jenny alko nyyhkyttämään entistä pahemmin. "Suutelemaan varattuja miehiä!"

"H-H-Häh.. Täh. TÄH!! Ku-kuka, ketä sä tarkotat? Jenny, rauhotu, emmä oo mitään!"

"Mä en kestä sua!! Jätä mut rauhaan, lopullisesti. Sä et multa vie..."

"Bradiä."

Ovi paiskautui kiinni.

En saanut suutani enää kiinni; leukaluut oli kuin jäässä, umpijäässä. Mun koko kroppa oli umpijäässä. Yritin ottaa seinästä tukea, kun lopulta jalat meni alta.

"B-Brad..."

"BRAAAAAAAAAD!!!!!!!!!!!!!!!!!!"

En tiedä, miten pääsin huoneeseeni asti, mutta sen tiedän, että itkin ja pyyhin kyyneliä koko matkan. Meinasin oksentaa.

"Mikä sulla on.. Lauren, mitä on tapahtunu!"

"Sä... Sä oot pettäny mua.. Brad, sä petit mua!!!!!"