"Löysinpäs sut!"

"Siis siellä on nyt niin ihana sää, niinku näät, vaikka on jo melkeen syksy, joten me lähetään nyt samantien sinne yliopiston uimahallille."

"En mä voi. Mul on töitä."

"Täh."

"Siis.. Siis tottakai me mennään. Mitä sä oikeen puhut."

"Eipäs. Mee jonkun muun kaa."

Pyöritin päätäni.

"Siis haloo!!! Sä et voi olla tosissas!! Sä siis aiot oikeesti istuu koko päivän koneella, vai?"

Jennyn ilme ei värähtänytkään.

"Hei, Jenny, please!!! Kato nyt tota säätä!! Sä et voi tehdä tätä mulle!! Oikeesti!!"

"Mä just latasin jonkun uuden ohjelman tänne, ja mun täytyy opetella käyttämään sitä, et mä pystyn sit tekee sen lopputyön.."

"Hei, mitä sä teet?"

"Me lähetään nyt uimaan, ja tää kone sammuu nyt!" mutisin pölyisen ruudun takaa.
"No, ei varmana."

"No, kyllä! Ja lähtee.." Tartuin johtoon ja olin valmiina repimään sen irti.
"OKEI!! Okei." Jenny huokaisi syvään. "Mennään sitte.."

Pomppasin ruudun takaa.

"Oikeesti?!" kirkaisin.
"Joo, ja nopeesti ennen ku muutan mieltä."

"Voi vitsi, Jenny, sä oot maailman paras tyyppi!!"

"No niin, ja eikun pakkaamaan!!" huudahdin ja Jenny pyöritti silmiään.

"Hei, mä kuulin ton!"

Yliopiston uimahalli.

"Miks sä oikeesti pakotit mut lähtemään.."

"Inhoon tätä auringonpaistetta.." Jenny mutisi tuttuun tyyliinsä lippansa alta. "Saan ihan varmana illaks päänsäryn enkä pysty tekemään niinku mitään."

"Turpa kiinni jo! Kato nyt, miten kaunista! Mul meni koko kesä kaikkiin valintakokeisiin ja viimein on aikaa olla vähän 'rannalla'. Hei, nyt vois oikeesti olla jo lunta!"

"Lunta?"

Nyökkäsin.

"Eihän täällä ikinä sada lunta.."

"Ei vai?"

"No, ei todellakaan. Mistä sä oikeen tuut.. Grönlannista?"

"No en!" Sanoin tosissani ja Jenny pyöritti silmiään. "Siis onks tääl niin ku aina tällasta?"

"Miks mä muuten olisin aina raivona ja piilossa tietokoneen ruudun takana yötä päivää?" Jenny melkein karjaisi.

"No, sori.."

"Tällasia päiviä mahtuu vuoteen 1 000.."

"Vitsi täst tulee hauskaa! Mä alan ihan tykkäämään tästä paikast.. Mun on ihan pakko heti ensiks hypätä tonne. Ihanan lämmintä vettä."

"Siitä vaan."

"No, vauhtia nyt! Antaa mennä." Jenny häiritsi.

"Joo joo!! On vaan vähän liukas tää homma!! Suu kiinni."

"Jippii!"

"Mitä sä siinä seisot?"

"Täällä on sulle pari.."

"..hyvin rakasta ystävää.."

"Katos, katos. Päivä vaan paranee entisestään.." mumisin.
"Lähetään.."
"Jep. Mennään kuntosalille." sanoin jo ennen kuin kysyin Jennyn mielipidettä.

Sen kerran, kun olis ollu hauskaa, Tuhkimon piti tulla pilaamaan kaikki. Taas kerran.

Miten mä oikeen näin hengästyn?

Vilkaisin pulssia ja se oli jo melkein 200, vaikka olin istunu tässä vasta pari minuuttia.

Ei mulla oo ikinä ollu näin huono kunto. Ei ikinä. Bradin kanssa me lenkkeiltiinki joka päivä yh..

Voi ei, Brad. Mä varmaan näytän ihan elefantilta. Enhän mä oo parina edellisenä päivänä tehny muuta ku syöny!! Se pitää mua ihan varmasti lihavana vanhana akkana.

Huokaisin syvään.

Nää kaikki yliopiston prinsessat on tehny musta ihan pinnallisen. En todellakaan haluu olla niinku ne. Bradin mielestä oon täyskymppi.

No okei, 9½.

"Hei, voitaisko jo häipyä?"

"VIHDOIN, LAUREN!! Soita ambulanssi, mä oikeesti oksennan.."

"Ja sä noin huonossa kunnossa olisit sit vaan halunnu istuu koneella! Come on!"

"No, KYLLÄ!!!!!!!!!"

Pihalla oli jo viileempi.

"Oho, oho." Jenny sanoi.

"Barbie, Ken ja heidän kiiltävän punainen urheiluautonsa."

Mentiin odottamaan bussia.

"Niin sulosia yhessä, et oikeen tulee kylmät väreet."

"Pikemminkin oksennus." korjasin.

Painuin suoraan huoneeseen ja napsautin tuulettimen päälle.

Olin hiestä märkä ja tunsin pyörtyväni.

Ehkä ei ollukaa niin viisasta lähteä koko päiväks ottamaan aurinkoa varsinkin kun on kotoisin jostain korvesta jääkarhujen seasta. No melkein. Maalta kumminkin.

Kaivoin kännykän. Halusin mumista oloani jollekin.

"Heippa, mähän se täällä.."
"Hei, söpöliini."
"Jos sä nyt näkisit mut, olisin kaukana söpöliinistä.  Miten olis lihava vanha akka?"
"Ainut lihava akka, jonka tunnen, asuu naapurissa. Mikä sul sit on?"
"Löysin jotain ikivanhoja leipiä laukusta, ne jäi varmaan siitä bussireissusta, jotka maistuu erittäin vahvasti homeelta."
"Nam. Tännekin yks."

Puhuttiin Bradin kanssa kaikenlaista.

"Onneks on enää huominen, ni nähään."
"Niinpä. En kestä ees sitä!"
"Älä, sama täällä.. Soitellaan sit vielä. Moi."

Sammutin kännykän ja rupesin venyttelemään.

Kuulin askeleita ja kuulin oven narisevan auki.

"Onks siel joku?" kysyin.

"Minähän se täällä."

Tunnistin äänen samantien ja pomppasin pystyyn. Jäin tuijottamaan ovesta kävelevää henkilöä suu auki.

"Brad.."

"Moi, kulta. Tuli vähän ikävä ja tulin tänne samantien." Brad naurahti.

"Mikäs komero tää on?" Brad vilkaisi ympärilleen.

"Komero??" Naurahdin Bradin ilmaukselle.

"Tää näyttää vaan aika ahtaalta paikalta.."

"Ite oot komero. Mä tykkään täst tosi paljon. Kato, mä tein noi tyynytki ite."

Tunsin muuttuvani tomaatiksi samalla, kun Brad tuijotti mua.

"Joo, siistit. Mut eiks tää oo vähän ahdistava paikka? Onks tää jotain 10 neliötä?"

"16.."

"Nää tapetitkin on aika yököttävät.."

Kyl täs paikassa on paljon ahdistavampiakin asioita kuin jotkut tapetit..

En todellakaan halunnu kertoo Bradille mitään typeriä asioitani, koska teen aina kaikesta vaan suuren numeron..

Brad varmaan huomasi ilmeeni, kun vilkaisin häntä, joten paiskasin takaisin naamalleni suuren hymyn.

"En mä siis sun tavaroita oo haukkumassa, en vaan haluu, et mun rakas vangitaan tällaseen koppiin."

"Kuules nyt, sisustusarvostelija, en mä oo tänne tukehtumassa."

"Ja me voidaan sitä paitsi lähtee samantien jonneki, vaikka syömään, ja haluun sit kuulla kaiken, et miten sä jo nyt tänne pääsit ja mitä sinne korpeen kuuluu.."

"Tosiaan.. Mitä sä ehdotat?"

"Mulla oli mieles tää yks paikka, mist voi tilata kaikkia mereneläviä ja.."

"Mä ajattelin, et ihan vaan mäkkäri."

"Joo, se oli vitsi!"

"Mä vaan jo luulin, et susta oli tullu sellanen kaupunkineiti päläpälä."

Nousin varpailleni ja suutelin Bradia.

"Ei ikinä, mä lupaan." kuiskasin.